‘Syömärin ja juomarin’ näky juhla-ateriasta
(Tässä on ohessa kirjoitus, joka julkaistaan kohta puolin Ulvian kotiseutulehdessä. Ajattelin laittaa sen tähän blogiin. Meillä on töissä kova kiire, mutta ei se mitään, hauskaa on:))
Olen suuri hyvän ruoan ystävä, ja mikään ei olekaan niin hienoa, kuin aterioida hyvien ystävien kanssa. Hyvä niin, koska Raamatussa aterioilla on tosi keskeinen merkitys. Jeesus muutti puhdistusvedet viiniksi ja hän ruokki tuhansia nälkäisiä ihmisiä pienen pojan pienillä eväillä. Evankeliumiin on tallennettu monia kertomuksia siitä, kuinka Jeesus oli aterialla milloin kenenkin luona. Juuri aterioiden yhteydessä hän piti monta erittäin hienoa puhettaan. Nämä Jeesuksen ’pöytäpuheet’ saivat usein alkunsa jostain yllättävästä kysymyksestä tai tapahtumasta.
Jeesus ja Johannes Kastaja olivat tietyssä mielessä työtovereita ja kohtalon kumppaneita. Molemmat nauttivat ainakin jossain vaiheessa elämäänsä aika suurta kansan suosiosta ja molemmat aiheuttivat päänvaivaa kansan johtajille ja molempien elämä päättyi väkivaltaisesti teloitukseen (Matt. 14:10 ja Matt. 27:26). Johannes Kastaja ajatteli, että Jeesuksen kutsumuksella ja tehtävällä oli suora yhteys hänen omaan kutsumukseensa ja tehtäväänsä ”Herran tien raivaajana”. Joka tapauksessa näillä miehillä oli toisiinsa verrattuna tietyssä mielessä aika erilainen maine kansan keskuudessa. Johannes Kastaja oli askeettinen mies ja profeetta, joka ’ei syö, eikä juo.’ Jeesus tätä vastoin (Matt. 11:18 – 19) ”syö ja juo, ja ihmiset sanovat: mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä.”
Jeesus oli suuri opettaja, mutta hän ei opettanut ainoastaan puhumalla, vaan hän opetti ihmisiä vertauskuvallisilla teoilla, kuten esimerkiksi ratsastamalla näyttävästi aasilla Jerusalemin pääsiäisjuhlille. Ateriointi syntisten kanssa oli teko, joka ärsytti ja raivostutti toisia ja toisaalta se ilahdutti toisia, kuten vaikka publikaani Sakkeusta (Luuk. 19:7 – 8). Fariseukset kauhistuivat (Mark. 2:16): ”Kuinka hän syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Joka tapauksessa kaikki olivat hämmästyneitä. Teko vaati selityksen, ja sen myötä Jeesus sai hyvän mahdollisuuden kertoa sanomastaan.
Jeesuksen aikana kansa oli meidän aikaamme verrattuna selvästi jakautunut yhteiskunnallisten ja uskonnollisten perusteiden mukaan erilaisiin ryhmiin. Kansa oli aika selvästi jaettu ’syntisiin’ ja ’hurskaisiin’, ’puhtaisiin’ ja ’saastaisiin’. Tämä jako tuli esille etenkin aterioilla, nimittäin ’puhtaat’ eivät aterioineet ’saastaisten’ eli ”publikaanien, porttojen ja muiden syntisten” kanssa. Jeesus provosoivasti rikkoi tämän etikettisäännön, tavan ja käytännön – ja ennen kaikkea hän rikkoi tähän kansan jakoon perustuvan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen järjestyksen. Hän puhui siitä, että monet ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja monet viimeiset tulevat ensimmäisiksi. Tämä oli vaarallista, nimittäin Israel oli historiastaan kivuliaasti oppinut, että veljeily syntisten kanssa johti usein lankeemukseen, josta seurasi rangaistus: maanpakolaisuus ja ensimmäisen temppelin tuho vuonna 587 eKr.
Tällaista taustaa vasten oli opittu ajattelemaan, että ihminen saavuttaisi siunauksen, jos hän erottuisi syntisten seurasta ja heidän pahoilta vaikutuksiltaan. Jeesus ajatteli ja toimi toisin. Hän tunnetusti vastusti syntiä kiivaammin kuin kukaan toinen, mutta silti hän rakasti syntisiä ihmisiä. Jeesusta voi verrata vaikka äitiin, joka vihaa lapsensa sairautta, mutta rakastaa lastaan. Tietyllä tavalla Jeesus tuli sairaiden luo ja otti heidän sairautensa, kipunsa ja tartuntansa. Sairaille hän antoi oman terveytensä, vanhurskautensa ja rakkautensa. Tämä aiheutti hämmästelyä.
Jeesuksella oli näky siitä, että hänen kauttaan Jumalan valtakunta tai valtaherruus toteutuu koko maailmassa. Hän sanoi (Luuk. 14:28), että ”idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa.” Ehtoollisen yhteydessä Jeesus vielä puhui apostoleilleen tästä ateriasta Jumalan valtakunnassa (Luuk. 22:30): ”te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.” Ennen näitä sanoja Jeesus oli siunannut, murtanut ja jakanut leivän ja viinin. Hän oli ihmeellisellä tavalla yhdistänyt leivän omaan ruumiiseensa ja viinimaljan omaan vereensä, jonka kautta toteutui uusi liitto (Luuk. 22:19 – 20), josta profeetta Jeremia oli ennalta puhunut (Jer. 31:31).
Tällä Jeesuksen visiolla tulevasta juhla-ateriasta on juurensa Vanhassa testamentissa. Profeetta Jesajan kirjassa lukee (Jes. 25:6 – 8): ”tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan: ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä. Tällä vuorella hän repäisee pois verhon, verhon kaikkien kansojen yltä.. Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut.”
Raamatun luomis- ja syntiinlankeemuskertomuksessa on yksi jännä yksityiskohta liittyen ihmisen eli Aadamin ja Eevan ensimmäiseen ateriaan eli siihen kielletyn hedelmän syömiseen. Maistettuaan hedelmää (1. Moos. 3:7) ”heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti.” Tämän jälken paratiisin rauha rikkoutui. He häpesivät itseään ja piiloutuivat peloissaan pusikkoon viikunapuun lehtien sekaan. Ylösnousemuksen ja uuden luomisen ensimmäisenä päivänä ollaan taas aterialla, nyt kaksi vaeltelijaa syö tunnistamattoman Jeesuksen kanssa leipää Emmaus-nimisessä kylässä. Tuona hetkenä tapahtui jotain mystistä (Luuk. 24:30 – 32): ”Kun hän (Jeesus) sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet.”
Tuosta ylösnousemuksen jälkeisestä ateriasta lähtien – tai siis Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta lähtien – on julistettu piiloissaan lymyäville, häpeissään ja syyllisyydessään pelokkaille ihmisille eli kaikille aadameille ja eevoille sanomaa syntien anteeksi annosta Jeesuksen nimessä (Luuk. 24:47). Uskon, että me kaikki kaipaamme tätä sanomaa.
Tagit Jeesus, saarna and syöminen
Entries (RSS)