Jeesuksen tehtävänkuva ja risti
Kirjoitin pari päivää sitten Jeesuksen tehtävänkuvasta, ja siitä, miten Jeesus saattoi tiivistää oman missionsa. Tuossa tehtävänkuvauksessa, jonka lainasin lähinnä Meyersin arttikkelista, ei esiintynyt ajatusta siitä, että Jeesuksen keskeisenä missiona olisi kuolla ja nousta kuolleista. Kuitenkin Ihmisen Pojan kuolema ja ylösnousemus oli erittäin keskeistä Jeesuksen kutsumuksen kannalta - se oli jotain, minkä oli pakko tapahtua, Jeesuksen oli pakko käydä se läpi, jotta Isän tahto toteutuisi, ja jotta kirjoitukset kävisivät toteen.
Tästä oudosta missiostaan hän puhui vain lähimmille opetuslapsilleen ja hän otti sen esille evankelistojen mukaan kolmesti. Tämän takia puhutaan kolmesta passio-ennustuksesta: Mark. 8:31 - 33; 9:31 - 32; 10:32 - 34. Näissä kohdissa Jeesus puhuu tehtävästään vähän kummallisesti kolmannessa persoonassa: Ihmisen Poika tapetaan, hän nousee kuolleista.. Jeesus kuitenkin tarkoitti itseään.
Opetuslapset eivät ymmärtäneet mistä oli kysymys, Mark. 10:32. Ja alussa kun Pietari ymmärsi jotenkin, niin hän vastusti Jeesusta, koska hän ei halunnut Jeesuksen kulkevan tuota tietä. Jeesus osoitti, että ei ollut vaihtoehtoa ja, että kyse oli Jumalan tahdosta. Jeesus sanoi Pietarille: väisty tieltäni saatana! Mark 8:33.
Yksi hyvin vaikea kysymys onkin: miten yhdistetään Jeesuksen tehtävänkuva hyvänä paimenena, kadonneiden lampaiden etsijänä, sairauksien parantajana, ihmeiden tekijänä, syntisten ystävänä ja suurena opettajana, siihen kutsumukseen, joka vei hänet ristille, hautaan, ja häpeän kautta kirkkauteen. Yksi tapa tiivistää Jeesuksen kutsumus on todeta kuten jakeessa Mark. 10:45. Ihmisen poika tuli ‘palvelemaan’ (vrt. Room 15:8), ja ‘antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta.’ Vrt. Jes. 53:10 - 12.
Varmasti kaikkia näitä tehtävänkuvia tarvitaan ja kaikki tiivistelmät Jeesuksen missiosta ovat erittäin tärkeitä (esim Matt 11:5 - 6) ja kaikki ne ovat kuuluvat yhteen ja toteutuvat yhdessä hahmossa, personassa nimeltään Jeesus.
Tagit ben f. meyer and Jeesus
Entries (RSS)
October 17th, 2007 at 10:05
Moi Juho, oli hauska löytää blogisi. Satuin muuten olemaan kirkossa silloin kun pidit tulosaarnasi. Mitä Jeesukseen tulee, olen itse miettinyt sitä miten surullista meidän naisten kannalta oli, että Jumalalla oli vain poika, jonka tehtäväksi hän antoi ihmisten pelastamisen synneistään. Kun ajattelee, miten patriarkaalinen maailma silloin oli ja vielä nykyisinkin on, olisi tasoittanut tilannetta huomattavasti jos pelastajaksi olisikin lähetetty Jumalan tytär. Mutta ehkä Jumalan tytär olisi kivitetty kuoliaaksi jo ennen kuin olisi ehtinyt julistaa ensimmäistäkään sanaa, joten ehkä Jumala teki viisaasti kun pisti poikansa asialle
October 17th, 2007 at 13:17
Kiitos kommentista Kirsti! Niin tuo nais- ja miesasia on aina esillä, joka käänteessä. Kirjoitin aiheesta muuten monta blogia.. Jostain syystä mulla on sellainen tekninen ongelma, että en osaa laittaa tag-listaa (merkintöjä) tuohon sivun viereen. Ne olisivat siinä erittäin käytännöllisiä ja käteviä. Joka tapauksessa, jos laitat hakusanaksi tasa-arvo, niin löydät blogejani tuosta aiheesta.
Niin Jumalan Poika. Jumalan Pojalla on Raamatussa käsittääkseni kolme eri merkiystä: Israel (ex 4:22; hoos 11:1), Messias (ps 2:7; 2. Sam 7:13 - 14), hurskas ja kärsivä Herran palvelija (Sal Ps 3 - 5.. apokryfi). Jokatapauksessa nimike viittaa ainakin Israeliin ja kuinkaaseen, Messiaaseen. Toisaalta Israelin yksi lempinimistä taitaa olla ‘neitsyt tytär Siion’, joka on aika femiininen nimi.
Olet ihan oikeassa siinä, että Jeesuksen aikana, kulttuurissa ja uskonnon keskellä ajatus Jumalan tyttärestä, olisi kuullostanut tosi hullulta!
October 17th, 2007 at 14:47
Luulen, että jos Jumala olisi lähettänyt ainoan tyttärensä, miettisimme nyt sitä, miksi hän lähetti juuri tyttärensä eikä poikaansa… Ihmettelisimme siis Jumalan valintaa joka tapauksessa.
Se on varmaan totta, että nainen tuskin olisi saanut ääntään Jeesuksen aikana yhtä uskottavasti kuuluville kuin mies. Sitä paitsi (ehkä naimaton) kyliä kiertelvä nainen/ naisjoukkio olisi saanut melko huonon vastaanoton ja herättänyt vielä enemmän pahennusta kuin Jeesus tietyissä piireissä.
Mietin sitä, että ehkä Jeesuksen ajan kulttuurissa pidettiin suurempana uhrauksena pojan kuin tyttären menetystä, sillä poika oli suvun jatkaja…?! Niin kuin esim. “Aabrahamin uhri-tapauksessa”, jossa erityisesti korostetaan nimen omaan sitä, että Aabrahamin pojan Iisakin piti olla suvun jatkaja.
October 17th, 2007 at 15:26
Kiitti Jenni kommentista ja hyvistä huomioista! Noissa on varmasti paljon perää, veikkaisin. Mutta mitä vertauskohtia Raamattu tarjoaa? Naisprofeetta Deborah (Tuom 4:4) ja joitain muita.. Jeesuksen syntymän aikana mainitaan naisprofeetta Hanna, Luuk 2:36 - 38, joka tietyllä tavalla oli varmasti Johannes Kastajan hengenheimolainen. Hän ‘odotti Jerusalemin lunastusta’ ja levitti innokkaasti, mutta varmasti salaisesti, peläten Herodesta, tietoa Jeesus-vauvasta..
Voidaan kai kuvitella, että periaatteessa nainen olisi saattanut toimia suurena kansan johtajana naisprofeetta Deboran esikuvan mukaisesti ja seuraten vaikka Salome Aleksandran jälkijä politiikan huipulle, asettuen vaikka ‘epäviralliseksi’ kansan kuningattareksi. Tietääkseni Toisen temppelin aikana ei kuitenkaan esiintynyt yhtään naispuolista wanna-be-messiasta, kuten vaikka Juudas Egyptiläinen, Teudas, Simon Gishela.. tai vaikka kuten myöhemmin, 130-luvulla, estradille astunut Simon Bar Kosiba.
Mielenkiintoinen aihe sinänsä.
October 17th, 2007 at 15:36
Achsoo Juho, täytyy tutkia. Asia nyt aktualisoitui itselleni kun luin Kari Kuulan kirjan Nainen uudessa uskossa, niin ja hänen Paavali-kirjansa.
Jenni, niin varmaan miettisimme. Pistää vaan jotenkin niin silmään miten naisten kokemukset on Raamatussa häivytetty, että jotain pientä tasoitusta olisi ollut kiva saada.
October 17th, 2007 at 15:52
Niin, onhan niitä naisjohtajiakin ollut tietysti. He ovat kuitenkin olleet ehkä ennemmin poikkeuksia kuin sääntöjä. Mutta tietysti se olisi sinänsä voinut olla mahdollista, en sitä kiellä.
Niin, olisihan se kiva lukea vähän useampienkin naisten kokemuksia Raamatusta! Kuitenkin ottaen huomioon ajan vallitsevan patriarkaalisen kulttuurin, Raamatusta löytyy ehkä kuitenkin ihan kivasti noita naisistakin kertovia juttuja. Esim. Esterin ja Ruutin kirjat, juuri se Debora, Saara, Hanna jne… Vaikka tietysti meidän mielestä niitä on vähän verrattuna “mies-kertomuksiin”, mutta ajan kontekstin mukaanlukien ehkä kuitenkin ihan kivasti..?! Sitä paitsi useimmiten naisilla on jokin (ratkaisevakin) merkitys kaikissa tarinoissa, joissa tämä on mukana. Eikä aina negatiivinen…
October 17th, 2007 at 17:57
Juu Jenni, syntyaikansa huomioon ottaen löytyy yllättävänkin paljon. Mutta esim. Uuden testamentin kohdalla kiinnitti huomiota Kuulan toteamus, että varhaisimmissa teksteissä, ts. aidon Paavalin kirjeissä, jotka on kirjoitettu 50 luvulla, naiset ovat enemmän ja tasa-arvoisemmin esillä kun vähän myöhemmin syntyneissä kirjoituksissa, esim. ns pastoraalikirjeissä ja myöskin evankeliumeissa. Minulle tästä heräsi se kenties kerettiläinen ajatus, että voi kun evankeliumit olisi tajuttu kirjoittaa varhaisemmassa vaiheessa! Niin että niissä olisi näkyvissä samat painotukset kuin Paavalilla. Nythän sivulauseista voimme ymmärtää, että Jeesuksella oli myös naisopetuslapsia, mutta evankeliumien kirjoittajat eivät ole halunneet nostaa näitä naisia sen kummemmin esiin. Voi kun olisivat nostaneet.
October 17th, 2007 at 18:35
Hmm.. kiinnostava näkökulma asiaan! Niin naisethan olivat myös aktiivisesti mukana alkukirkon toiminnassa. Vasta myöhemmin heidän toimintaansa alettiin rajoittamaan rankemmin. Tämä voisi ehkä osittain selittää tuota painotuseroa… ?! Vai alkoiko naisen asema seurakunnan toiminnassa heikentyä vasta evankeliumienkin kirjoittamisen jälkeen?!
October 18th, 2007 at 7:50
Kuulan näkemyksen mukaan evankeliumit heijastavat oman aikansa seurakuntien tilannetta. Ja naisten asema oli eri seurakunnissa erilainen, joissain seurakunnissa naiset pystyivät olemaan näkyvissä asemissa pitempään, toisissa heitä alettiin rajoittaa jo varhaisessa vaiheessa. Naisten toiminnan rajottaminen oli alussa sopeutumista ympäröivään yhteiskuntaan, kristityt olivat entistä suuremmassa vaarassa joutua silmätikuiksi mikäli heidän porukoissaan naiset olivat huomattavasti erilaisissa rooleissa kuin yhteiskunnassa muuten. Vasta myöhemmässä vaiheessa naisten alistamista alettiin perustella teologisesti, lähinnä virhetulkitsemalla Paavalin kirjoituksia. Evankeliumeista näkyy, että Jeesus suhtautui naisiin ennakkoluulottomammin kuin evankeliumien kirjoittajat. Tämä näkyy juuri siinä, että vaikka evankeliumien perusteella voidaan päätellä naisten olleen Jeesuksen opetuslapsia, heille ei evankeliumeissa juurikaan anneta merkittäviä teologisia puheenvuoroja.