Juho’s blog

Christianity Today -lehdessä on hyvä juttu siitä, minkä takia muslimi todennäköisimmin kääntyy kristityksi. Syitä ovat muun muassa: 1) kristittyjen elämän todistus, jota leimaa alttius palvella ja rakkaus ja sydämen yksinkertaisuus (lifestyle), 2) yliluonnollinen Jumala, joka tekee ihmeitä, parantaa, antaa rukousvastauksia, eheyttää jne.., 3 - 6) sharia-lain kyvyttömyys muuttaa ihmistä, evankeliumin sanoma, pelastusvarmuus, Jumalan rakkaus syntistä kohtaan..  Vesan blogissa on hyvä tiivistelmä tuosta pitkästä artikkelista. Tämä on tärkeää tietoa varsinkin niille, jotka tekevät lähetystyötä muslimien parissa. Tuon lehti-jutun mukaan monet muslimit kääntyvät, mutta hinta on kova: vainoa, hyljeksintää, vihaa, mustamaalaamista, väkivaltaa jne. Vainot ovat aina kaunistaneet, jollain ihmeellisellä tavalla, kristittyjä.

Youtubessa on pari hyvää viiden minuutin videoa näistä nettiin liittyvistä asioista. Videoiden takana on USA:nen tutkija Michael Welsch. Löysin nämä mielenkiintoiset pätkät David Weinbergerin blogista. Tässä videossa käsitellään mielenkiintoisesti internetin vaikutuksia esim tietoon, kulttuuriin, itseemme, identiteettiimme, koulutukseeme ja vähän kaikkeen. Tässä toisessa pätkässä käsittellään aiheita, jotka esitellään laajasti Weinbergerin kuuluisassa kirjassa Everything is miscellaneous.

Valossa on voimaa! Kun keskittää tarpeeksi valonsäteitä niin syntyy laser, joka leikkaa läpi teräksen, ja jonka avulla voidaan tehdä tarkkoja laserleikkauksia vaikka ihmisen silmäterässä tai sydämessä. Joka tapauksessa asiaan.. Jeesus fokusoi intonsa tiettyihin asioihin. Hän ei vain tehnyt ja puhunut asioita sattumanvaraisesti, vaan hänellä oli suunnitelma.

Hän ei halunnut poiketa tältä suunnitelmalta ja hän  uskoi varmasti, että ‘jo ennen syntymääni Herra kutsui minut’, Jes 49:1 - 3. Varmasti hän uskoi, että ’häntä kunnioitetaan polvesta polveen, niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu’ Ps. 72:5. Varmasi hän rukouillessaan, kysellessään kutsumustaan, oppi luottamaan, että messiaaninen ja kansallinen ennustus koski häntä: ’sinussa minä osoitan kirkkauteni’ Jes 49:3. ‘Minä teen sinusta valon valon kaikille kansoille..’ Jes 49:6. Kuinka hän toteuttaisi tuon monimutkaisen, hullun suuren ja vaarallisen kutsumuksensa? Kuinka valo voisi olla selvä ja kirkas?

Yksi aikamme arvostetuimmista Jeesus-tutkijoista E. P. Sanders kirjoittaa, että hänen mukaansa Jeesus toimi selvän suunnitelman mukaisesti - Jeesus-tutkimuksessa tämä on paljon sanottu, mutta on ilahduttavaa, että se on nykyään myös aika monen muunkin tutkijan näkemys (Wright, Ben F. Meyer)! Evankeliumin pohjalta tällaiseen näkemykseen on hyvä yhtyä. Jeesuksella oli oikeasti strategia ja tavoite, josta hän ei poikennut ollenkaan. Psalmin mukaan, Ps. 119:12 - 13; ‘olet taivuttanut mieleni täyttämään käskysi, aina ja tinkimättä. Mieltään muuttelevia minä vihaan, mutta sinun lakiasi rakastan.’ Herran kärsivää palvelijaa koskee sana, Jes 50:5 - 7: ‘Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistynyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi.. olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.’ 

Jeesus ei siis ollut mikään tuuliviiri kutsumuksensa suhteen. Hänen taakseen jäi tämän takia monia loukkaantuvia, hämmentyneitä, vihaisia, ja pettyneitä ihmisiä, joiden toiveita Jeesus ei suostunut täyttämään. Kansanjoukot halusivat tehdä Jeesuksesta väkisin mieleisensä kuninkaan, mutta Jeesus vain vetäytyi pois heidän luotaan, Joh 6.15. Hän ei ollut tittelin- ja arvostuksen kipeä. Häntä kiinnosti Jumalan tahto, ei ihmisten tahto, joka olisi johtanut harhaan. Kanaanilainen nainen sai todella nöyryyttää itsensä ja siltikään Jeesus ei olisi millään halunnut auttaa hänen riivattua tytärtään, Matt 15.21 - 28. Jeesus sanoi: ’ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.’ Sitten hän sanoi naiselle: ‘ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.’ Sanottakoon, että lopulta Jeesus taipui tuon kanaanilaisen anoavan naisen edessä ja tytär sai avun. Jumalan pelastusjärjestys sai siis taipua kärsivän ihmisen rukouksen edessä.. se on kova juttu! Sitten vielä, kun Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, Jumalan Pojaksi, niin Jeesus kertoi omilleen, mikä olisi hänen messiaaninen tiensä. Hän siis ennusti kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Pietari nuhteli Jeesusta, jolloin Jeesus sanoo Pietarille, Mark 8:33: ‘väisty tieltäni, saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisistä!’

Ehkä meidänkin pitäisi kristittyinä, maailman valona, miettiä tarkkaan, miten elämme tämän elämän. Mitä Jeesuksen sanat tarkoittavat, Joh 20:21: ‘niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät!’ Kaikkeen ei pidä suostua, kaikkeen ei pidä lähteä mukaan. Pienikin valo on äärettömän tehokas, jos sen fokusoi fiksusti.

ps. Jumala antoi esim  Paavalille ja muille apostoleille selvät ja aika erilaiset kutsumukset. ‘Sillä hän, joka on antanut Pietarille voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen keskuudessa.’ Gal 2:8.

Kirjoitin pari päivää sitten Jeesuksen tehtävänkuvasta, ja siitä, miten Jeesus saattoi tiivistää oman missionsa. Tuossa tehtävänkuvauksessa, jonka lainasin lähinnä Meyersin arttikkelista, ei esiintynyt ajatusta siitä, että Jeesuksen keskeisenä missiona olisi kuolla ja nousta kuolleista. Kuitenkin Ihmisen Pojan kuolema ja ylösnousemus oli erittäin keskeistä Jeesuksen kutsumuksen kannalta - se oli jotain, minkä oli pakko tapahtua, Jeesuksen oli pakko käydä se läpi, jotta Isän tahto toteutuisi, ja jotta kirjoitukset kävisivät toteen.

Tästä oudosta missiostaan hän puhui vain lähimmille opetuslapsilleen ja hän otti sen esille evankelistojen mukaan kolmesti. Tämän takia puhutaan kolmesta passio-ennustuksesta: Mark. 8:31 - 33; 9:31 - 32; 10:32 - 34. Näissä kohdissa Jeesus puhuu tehtävästään vähän kummallisesti kolmannessa persoonassa: Ihmisen Poika tapetaan, hän nousee kuolleista.. Jeesus kuitenkin tarkoitti itseään.

Opetuslapset eivät ymmärtäneet mistä oli kysymys, Mark. 10:32. Ja alussa kun Pietari ymmärsi jotenkin, niin hän vastusti Jeesusta, koska hän ei halunnut Jeesuksen kulkevan tuota tietä. Jeesus osoitti, että ei ollut vaihtoehtoa ja, että kyse oli Jumalan tahdosta. Jeesus sanoi Pietarille: väisty tieltäni saatana! Mark 8:33.

Yksi hyvin vaikea kysymys onkin: miten yhdistetään Jeesuksen tehtävänkuva hyvänä paimenena, kadonneiden lampaiden etsijänä, sairauksien parantajana, ihmeiden tekijänä, syntisten ystävänä ja suurena opettajana, siihen kutsumukseen, joka vei hänet ristille, hautaan, ja häpeän kautta kirkkauteen. Yksi tapa tiivistää Jeesuksen kutsumus on todeta kuten jakeessa Mark. 10:45. Ihmisen poika tuli ‘palvelemaan’ (vrt. Room 15:8), ja ‘antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta.’ Vrt. Jes. 53:10 - 12.

Varmasti kaikkia näitä tehtävänkuvia tarvitaan ja kaikki tiivistelmät Jeesuksen missiosta ovat erittäin tärkeitä (esim Matt 11:5 - 6) ja kaikki ne ovat kuuluvat yhteen ja toteutuvat yhdessä hahmossa, personassa nimeltään Jeesus.

Eilen oli Mikaelin srk’n järjestämä nuorisotapahtuma Kokemus 2007. Tapahtumassa esiintyi pari bändiä: Egoeimi ja No Man’s Band eli NMB. Tämän lisäksi Riku (Rinne) ja Arska pitivät pienen ohjelma-numeron, joka oli tosi hyvä! Riku ja Arska jäivät sanomansa puolesta mieleen. He yksinkertaisesti puhuivat suhteesta Jumalaan, sellaisella tyylillä, joka tuntui koskettavan nuoria. Liikkeelle lähdettiin tietysti tenttaamalla kuinka moni on Galtsussa eli IRC’ssä. Tätä esitystä oli kiva kuunnella ja nuorisopappina minulla on paljon opittavaa tältä kaksikolta. Illan juontajana oli stand-up komiikan mestari Mikko Vaismaa, joka sai hyvillä jutuillaan yleisön hallintaansa! Paikalla oli noin 200 nuorta, tulevan vuoden riparilaista. Tässä on Leo Männistön ottama kuva NMB:stä.

Åbo Akademin Jeesus-tutkijaryhmä on avannut sivuston, jonka tarkoituksena on tuoda Jeesus-tutkimuksen saavutukset kaiken kansan tietoistuuteen. Ryhmän nimi on Historical Jesus Workshop eli HJW. Kannattaa käydä katsomassa, suosittelen! Sivusto aukeaa tästä.

Viime aikoina on ollut jokseenkin kiireitä, mutta kiire on huono tekosyy olla hoitamatta blogia:) Viimeksi kirjoitin siitä, että Markuksen evankeliumissa on vauhti päällä. Jeesus ei sinänsä ollut kuitenkaan kiireinen - ainakin luulen, että hän teki siirtojaan tavallaan rauhallisesti mutta varmasti ja erittäin rohkeasti. Jeesus varmasti osasi keskittyä ainoastaan olennaisiin asioihin. Jeesus rajasi työnsä ja missionsa tosi tarkasti. Hänen tehtävänkuvansa ulkopuolisiin hommiin hän ei juurikaan puuttunut - ehkä pari kertaa pitkin hampain, kovan taivuttelun jälkeen.. Matt 15:24, 26, 28.

Miten siis Jeesus rajasi tehtävänsä? Tai miten hän tiivisti oman työnkuvansa? Nykyään konsultit ajattelevat, että ihmisen on hyvä osata tiivistetysti kertoa, mikä on hänen visionsa, työnäkynsä, missionsa ja työnkuvansa. Sitä yksinkertaisemmaksi sen osaa määritellä, sitä parempi. Toisaalta näiden ‘missionstatement’ttien’ tulee olla sen verran konkreettisia ja realistisia, että niihin voidaan tarmolla tarttua.

Jeesus tiivisti missionsa esim seuraavasti:

1) Hän tuli kokoamaan (kutsumaan koolle) Israelin kadonneet lampaat, Matt 15:24; 10:6; Luuk 19:9; 13:6.

2) Hän tuli toteuttamaan lain, tai viemään sen täyttymykseen, Matt 5:17,

3) Hän tuli etsimään ‘kadonneet lampaat’ Luuk 19:10; 15:2 - 7; Matt. 18:10 - 14.

4) Hän tuli keräämään ’syntiset’ juhla-aterialle,

5) hän tuli parantamaan sairaat Mark 2:17,

6) hän tuli tuomaan elämän kuolleille, Matt 11:5, täyttämällä kirjoitukset, tekemällä ihmeitä, parantamalla sairaita, ajamalla riivattuja pois..

ps. tuo tiivistelmä Jeesuksen tehtävän kuvasta perustuu Ben F. Meyerin näkemykseen, jonka hän esittää eräässä artikkelikokoelmassa, joka julkaistiin vuonna 1994. Artikkelin nimi on Jesus’ ministry and self-understanding.

Laskin juuri, että Markuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa käytetään 11 kertaa sanaa ’eutus’ eli ’nyt heti, välittömästi’. Jeesuksen eka lause kyseisessä evankeliumissa kuuluu seuraavasti, 1:15: aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! Enää ei pidä valmistella mitään, enää ei pidä toivoa. Nyt pitää vain kääntyä ja uskoa evankeliumi, välittömästi, sillä valtakunta on tullut lähelle. Jeesus näki Pietarin ja Sebedeuksen pojat Johanneksen ja Jaakobin, ja heti Jeesus kutsui heitä: tule! Seuraa minua. Ja välittömästi miehet jättivät verkkonsa ja ystävänsä, vanhan elämänsä, sukunsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta ties minne. Opetuksensa ja ihmeittensä vuoksi Jeesus sai välittömästi suuren maineen. Hänestä levisi huhu, että hän opettaa niin kuin se, jolla on valta, ei niin kuin lainopettajat, ja lisäksi hän komentelee pahoja henkiä ja ne tottelevat häntä. Jeesus ei kuitenkaan jäänyt miellyttämään seuraajiaan, vaan hän pakkasi aamulla aikaisin tavaransa, rukoili ja jatkoi matkaansa, 1:38. ’Me lähdemme nyt täältä.. minun on julistettava sielläkin..’ Hetki tuli, hetki meni. Jumalan valtakunnalla on kiire, sen hetki on nyt.’ ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Luuk. 13:32 - 33. Jerusalem, Jerusalem! Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kananemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Luuk. 19:42. ’Kunpa sinä tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.’ Evankeliumissa asiat tapahtuvat tosi nopeasti. Jeesus tuomitaan ja tapetaan kovalla kiireellä, kun siihen tarjoutuu yhtenä hetkenä mahdollisuus. Jeesus haudataan kovassa kiireessä ennen sapatin alkua ja kolmantena päivänä tapahtui maailmanhistorian merkittävin ihme. Jeesus nousi kuolleista. Kyseessä oli Jumalan kommando-isku ihmiskunnan pelastamiseksi, salamannopeaa ja tehokasta toimintaa. Missio onnistui. Jumalan valtakunnalla on kuitenkin edelleenkin kiire – sanomaa pitää levittää, Jumalan valtakunnan todellisuus tulkoon tänne maan päälle, ’niin kuin taivaassa’. Tänään on minun ja sinun hetki. Oletko valmis? Olenko minä valmis?

Kannattaa käydä katosomassa tämä videon pätkä, joka aukeaa tästä. Kyseessä on mun mielestä iso ja hieno muutos. Evankeliumi ymmärretään entistä rikkaammin. Kyse on todella isoista asioista. Restauraatio (, joka viittaa asioihin kuten uudelleen rakentaminen, uudelleen syntyminen, ennalle asettaminen) tuntuu olevan jonkinlainen avainsana. Mieleen tulee jakeita kuten Ps. 8:4 - 7, Jes. 51:3: ‘Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi.’ Room. 8:18 - 23. ‘Taivas on oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.’ Ap. t. 3:21.

Mielenkiintoista on lisäksi se, että nykyään jeesus-tutkimuksessa puhutaan paljon siitä, että Jeesus tulee nähdä suhteessa juutalaisten visioita ja toiveita lopunajan restauraatiosta, eli kyse on ns. restauraatio eskatologiasta.

Ohessa on juttu, jonka kirjoitin ehkä puoli vuotta sitten. Se julkaistiin Ulvilan paikallissanomissa (Ulvilan Seutu). Olin vielä tuolloin pappina Ulvilan srk:ssa. Kirjoitus sopii hyvin tähän nuoriso-teemaan. Tekstiä on vähän toimitettu..

Ef. 3:17 ‘Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.’

Minun mielestäni Joosefin elämäntarina (1. Moos. 37, 39 - 50) on uskomattoman kiehtova. Se on klassinen tarina toivosta ja varmasti myös uskosta ja rakkaudesta. Joosefin tarina on täynnä ääripäitä. Ensiksi hän unelmoi mahdottomia (Raamatussa se on ihan normaalia), sitten hän ajautuu kaivon pohjalle ja hänen vihaiset ja kateelliset veljensä myyvät hänet orjaksi Egyptiin. Egyptissä hän joutuu vielä syyttömänä vankilaan. Kaiken tämän keskellä Joosef kestää ja lopulta hän päätyy Egyptin hoviin kansan johtajaksi ja pelastajaksi. Miten ihmeessä Joosef säilytti toivonsa kaiken tuon häntä kohdanneen vääryyden keskellä?

Milestäni tuhon kysymykseen on kolme syytä tai vastausta: 1) unelmat, 2) vanhempien rakkaus ja tuki, 3) ja tärkeimpänä ja ratkaisevana asiana Jumalan huolenpito.

Ehkä nuo ihanat nuoruuden unelmat (1) (1. Moos. 37) kaikuivat jotenkin Joosefin mielessä kaikissa hänen elämänsä vaikeuksien keskellä. Joosefin tarinan kertoja on nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa Joosefin elämäntarinan alkuun, ikään kuin johdannoksi, lyhyen maininnan hänen suhteestaan isäänsä Jaakobiin (2). Jakeessa 1. Moos. 37:3 sanotaan: ’’Israel (eli Jaakob) rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan..’’ Jostain syystä tämä lämmin todistus isän rakkaudesta oli kertojan mielestä olennaisen tärkeä asia mainita heti Joosefin dramaattisen elämäntarinan alussa. Ehkä tuo rakkauden ja merkityksen kokemus oli äärimmäisen tärkeä Joosefille.

Jokainen ihminen elää varmasti jollain tavalla ja jossain roolissa todeksi Joosefin tarinaa. Jokainen meistä on varmasti joskus kadehtivien veljesten roolissa, jokainen on joskus Joosefin roolissa ja joku on nuorisoa eteenpäin kannustavan ja rakastavan isän roolissa. Elämän vaiheissa tilanteet muuttuvat. Joku on nuori ja ehdoton Joosef unelmineen, joku on vihattu Joosef kaivon pohjalla, joku on vankilassa elämäänsä ihmettelevä kaikin tavoin loukattu ja yksinäinen Joosef, muukalaisena kaukana kotoa. Joku on päämäärätietoinen Joosef, joka tekee töitä unelmiensa toteutumiseksi, auttaakseen muita. Joku on aikuistunut ja viisastunut Joosef, joka on oppinut antamaan anteeksi pahantekijöilleen.

                      Paavali kirjoittaa, että rakkaus on kristityn ihmisen elämän perustus ja kasvupohja. Rakastettuna on turvallista kasvaa ja elää omaa kutsumustaan todeksi. Rakkaudessa ei ole pelkoa. Meidän kristittyjen elämäntarinan alussa on ratkaiseva huomautus, joka näkyy kaikissa elämän ihmeellisissä tai vähemmän ihmeellisissä vaiheissa. Tämä ratkaiseva huomaus, joka leimaa Jumalan lasten ja kaikkien pyhien elämää kaikuu kaikkialta Raamatusta. Sen voi ilmaista vaikka seuraavilla sanoilla, Gal. 2:20: ’’elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.’’

Ps. Uskon, ett noiden 45 000 syrjäytyneen nuoren elämään voidaan vaikuttaa hyvällä tavalla nimen omaan evankeliumin ydinasioilla. Eli annetaan nuorille (1) unelmia, vahvistetaan kutsumus, 1. Piet. 1:10, 2, (2) krsistitty saa uskoa olevansa Jumalan silmäterä, yksi niisät ‘vähäisimmistä’, joiden puolesta Kristus on kuollut, korvaamaton Jumalan silmissä luotuna ja lunastettuna, ja (3) Herra on omiensa kanssa aina, Matt. 28:20, Ef. 3:17. Joosefin lailla me vaellemma täällä maailmassa, joka on täynnä pahuutta, mutta ‘vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani..’ Ps. 23.