Juho’s blog

 Välillä pitää vaihtaa tyyliä. Jostain syystä tämän NAS:n aina niin mahtavan hittibiisin kaltaisia biisejä on aika paljon nuorison musamarkkinoilla. Heti tulee mieleen P.O.D:n The Youth of the nation ja Matisyahun Youth. Ja tietenkin Dylanin klassikko Forever Young. Kertovatko nämä biisit jotain lapsenkaltaisuudesta, joka siis on vieläkin viikon teema tällä blogillani.

Ehkä näissä biiseissä kaikuu se vahvasti nuoruuteen kuuluva ääni, joka liittyy toivoon elämän merkityksestä. Mutta tie on liukas.. niin kuin NAS:n biisissä tulee hyvin esille sen traagisissa kertomuksissa. Ja Jeesus sanoi 1) Matt. 18:3: ellette te käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Ja heti perään, 2) Matt. 18:7: ‘… jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä…, hänelle olisi parempi, että .. upotettaisiin meren syvyyteen.’ ja ’voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! ‘..Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä.’ Nuorten elämänjanoa ei saa tyydyttää tappavilla ja tuhoavilla myrkyillä!

NAS “I Can” [Kids]
I know I can (I know I can)
Be what I wanna be (be what I wanna be)
If I work hard at it (If I work hard at it)
I’ll be where I wanna be (I’ll be where I wanna be)[Nas]
Be, B-Boys and girls, listen up
You can be anything in the world, in God we trust
An architect, doctor, maybe an actress
But nothing comes easy it takes much practice
Like, I met a woman who’s becoming a star
She was very beautiful, leaving people in awe
Singing songs, Lina Horn, but the younger version
Hung with the wrong person.
Got her strung on that
Heroin, cocaine, sniffin up drugs all in her nose…
Coulda died, so young, now looks ugly and old
No fun cause now when she reaches for hugs people hold they breath
Cause she smells of corrosion and death
Watch the company you keep and the crowd you bring
Cause they came to do drugs and you came to sing
So if you gonna be the best, I’ma tell you how,
Put your hands in the air, and take a vow

ps. Arto Antturilla on taas blogissaan ihan hyviä, syvällisiä ja pirteitä näkemyksiä kirkon tilasta. 

Tietääkö kukaan mistä löytää tilastotietoja nuorten vakaumuksista? Haluaisin tietää, milloin tarkalleen ihmiset kaikkein herkimmin tekevät isoja ratkaisuja liittyen elämänkatsomukseen, ja sen, että muuttuko nämä näkeymykset radikaalisti elämän aikana? Kiitollisena vastausta odotellen..

Luin äsken evankeliumin Luukkaan mukaan ja ajattelin kirjoittaa jotain lyhyesti ja kompaktisti ja nopeasti siitä, mitä eilisen saarnan tematiikasta ymmärsin. Koen, että tämä on tärkeetä ymmärtää. Jeesus sanoi, Matt. 18:3: ‘Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kalataisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.’ Jeesus on totisesti ehdoton.

Hyvänä eksegeettinä tiedän, että on katsottava miten tämä väite sopii Jeesuksen henkilön kokonaiskuvaan. On katsottava, minkälaisia ihmisiä Jeesus toivotti tervetulleiksi yhteyteensä ja on kysyttävä, olivatko nämä valitut jotenkin lapsenmielisiä. Olivatko he kääntyneet ja nöyrtyneet lapsenkaltaisiksi?

Saarnassa viittasin siihen, että neitsyt tytär Siion oli kuuliainen ‘nuoruudessaan’, jolloin Herra suostutteli hänet ja, jolloin ‘ensirakkaus’ syttyi, Hes. 16 ja Hoos. 2. Tulevana pelastuksen aikana Israel, tytär Siion kääntyisi taas niin kuin ‘nuoruutensa päivinä’.  Jeesus sanoi, että jos ihminen ei nöyrry tuolle lapsenmielisen tasolle, niin taivaan portit pysyvät kiinni.

Jeesus sanoi vertauksessaan suurista pidoista, että varsinaiset ja ensijaisesti ‘kutsutut’ eivät halua tulla pitoihin, Luuk. 14:17 - 20. Myös rikkaiden on yhtä vaikea tulla sinne, taivasten valtakuntaan, kuin kamelin mennä sisään neulansilmästä, Luuk. 18:24 - 25! Kaikki on tietysti Herralle mahdollista. Mutta Jeesus totiseti turhautui aikalaistensa keskellä ja kysyi, Luuk. 9:41: ‘Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä?’ 

Publikaanien esimies Sakkeus oli hyvin rikas mies. Hän kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Jeesus kutsui häntä ja toivotti itsensä tervetulleeksi aterialle hänen luokseen, Luuk. 19:1 - 10. Oliko Sakkeus siis lapsenmielinen? Kyllä varmasti. Ainakin hän oli iloinen j. 6, utelias ja rohkea j. 4, ja antelias j. 8, hän osasi järjestää hyvät juhlat j. 6 - 7 ja sitä paitsi hän kiipeili puissa kuin pikkupoika j. 4! Jos hän olisi ollut tosi ‘tosikko’ henkisesti, niin hänen olisi pitänyt pelätä ja vihata ja pilkata Jeesusta, joka johti hänet tietyllä tavalla tilanteeseen, jossa hän luopui paljosta omaisuudestaan. Sakkeus ei ollut kyyninen, ei liian laskelmoiva - hän oli Jeesuksen kaveri! Hän oli ‘Aabrahamin poika’ ja sellainen ‘mikä oli kadonnut’. Sakkeus sai astua liiton ja pelastuksen sisäpiiriin, niin kuin niinä kansansa muinaisina ‘nuoruutensa päivinä’, Hoos. 2, Hes. 16:8. Jeesuksen silmissä Sakkeus oli entinen syntinen, mutta nykyinen anteeksi saanut ja harhateiltään kotiin löydetty Aabrahamin poika.

Ohessa on tulosaarnani, jonka pidin tänään Mikaelin srk:ssa. Saarna oli oikeasti lyhennelmä tästä tekstistä.

Pidin saarnan jakeista Matt. 18:1 - 10.

Kuka on meistä suurin? Kuka on siunatuin? Hmm. Pikkupoikana ei kyselty vaan julistettiin varmana, että ’meidän isä on paras, parempi kuin teidän isä.’ Jotkut kristityt nuoret jatkavat vähän pidemmälle tätä kaunista uhoa kantaen julistavia paitoja, joissa lukee esim. ’min pappa har skapat din pappa.’ Eli minun isäni on luonnut sinun isäsi! Minusta on tosi hienoa katsella ja kuunnella pikkulasten juttuja ja heidän leikkejä. Ihan oikeasti monta kertaa toivoisin itse olevani paljon lapsenmielisempi, paljon aidompi. Päivän evankeliumista kuulimme, että tämä on myös Jeesuksen toivo meidän suhteemme. Nöyrtykää ja alentukaa lasten kaltaisiksi! Sellaiset ihmiset, jotka kantavat kaikenlaisia tunnustuksia, mitaleita, titteleitä ja arvoja, eivät välttämättä ole suurimpia taivasten valtakunnassa. Vaan todellinen suuruus Jumalan silmissä tulee alentumisen kautta. Meidän kiitoksenkipeiden ihmisten on vaikea ymmärtää tätä, mutta niin se vain on.

                      Mutta katsotaan tuota lasta, jonka Jeesus asettaa meidän keskellemme meille esikuvaksi. Lapset ovat tietysti kovia itkemään, he valvottavat vanhempiaan, he ovat leikkisiä, he ovat joskus tuhmia, he luottavat täysin vanhempiinsa, he ovat helppouskoisia, he ovat erittäin alttiita kaikelle opetukselle ja johdatukselle, he ovat erittäin kehittyvässä vaiheessa. Lapset ovat ehdottomia. He ovat joko jonkun asian puolella tai sitä vastaan. Heihin on helppo vaikuttaa joko hyvässä tai pahassa.

Lapsuus ja nuoruus on jonkinlainen Raamatullinen teemasana sellaiselle ajalle, jolloin ihminen on erittäin herkkä Jumalan kutsulle. Lyhykäisyydessään monet profeetat, erityisesti Hesekiel ja Hoosea, kehittivät Israelin historiasta jonkinlaisen kronikan, joka kulkee ihmisen eri ikä-vaiheiden mukaisesti. Israel sai runollisia lempinimiä kuten vaikka neitsyt tytär Siion. Tämä on vähän samanlaista kielenkäyttöä kun se, kun Suomea kutsutaan Suomi Neidoksi. Joka tapauksessa profeettojen ajatuksena oli, että nuoruudessaan, Israelin eli tytär Siionin ollessa vielä aivan avuton pienokainen, Jumala kutsui, valitsi ja vapautti sen Egyptin orjuudesta, Hes. 16:4 - 8. Tällainen runollinen kieli on kaunista ja rikasta.

                      Otan esimerkin. Neitsyt tytär Siion on pikkuvauva, väheksytty ja kiusattu, muiden hylkäämä, kun Herra näkee sen Egyptissä ja vapauttaa sen. Profeetta Hesekielin luvun 16 mukaan Israel syntyi koviin olosuhteisiin: ’kun synnyit, ei napanuoraasi katkaistu, ei vedellä sinua pesty, suolalla ei sinua hierottu eikä sinua laitettu kapaloihin. Mitään näistä ei sinulle tehty, sen vertaa ei kukaan sinua säälinyt.. Sinut vietiin ulos ja jätettiin heitteille, niin vähäarvoisena henkeäsi pidettiin, kun synnyit. Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin sinut – tuossa hädässäsi—minä sanoin sinulle: jää eloon ja kasva suureksi!’ Eli tämän jännän kuvauksen mukaisesti Jumala valitsi ja pelasti tuon hylätyn vauvan, ja antoi hänelle kasvukodin ja ajan myötä tuosta lapsesta kehittyi nuori ja erittäin viehättävä neitonen. Hesekiel jatkaa kertomustaan Jumalan ja hänen kansansa suhteesta, 16:8: ’ja minä näin, että oli tullut aikasi, rakkauden aika.. Minä vannoin sinulle valan ja solmin kanssasi liiton, ja sinä tulit minun omakseni, näin sanoo Herra Jumala.’ Tuona aikana, nuoruudessaan kansa vastasi Jumalan kutsuun, silloin se solmi liiton, silloin oli rakkauden aika. Mutta matkalla, iän myötä tuosta nuoresta neitosesta tulee kapinallinen, joka kaipaa takaisin Egyptiin, valittaa monesta asiasta ja uhkaa kivittää Mooseksen ja haluaa vaihtaa Jumalansa epäjumaliin. Loppujen lopuksi kukaan tuosta muinaisesta sukupolvesta, yhtä henkilöä lukuun ottamatta, ei päässyt luvattuun maahan, vaan kaikki väsyvät autiomaamatkalle. Vasta heidän lapsensa, uusi sukupolvi valloittaa luvatun maan, ja tämän uuden sukupolven johdolla astutaan luvattuun maahan.

Tällä tavalla profeetat ovat usein kuvanneet Israelin historiaa vertaamalla sitä ihmis-elämään, jonka elämään kuuluu toiveita, iloja, pelkoja, unelmia, intohimoja, hyveitä ja syntejä. Dramatiikkaa – kaikkea mitä elämään kuuluu. Lopulta tuo nuoruusaika saa paljon huomiota, koska silloin oli kaikki uutta ja viatonta, silloin oli rakkauden aika, silloin Israel suostui kutsuun ja lähti liikkeelle kohti luvattua maata. Silloin kansa oli vielä nuori, innokas, avuton, viaton ja niin innostunut Jumalastaan ja kutsumuksestaan. Profeetta Hoosea profetoi kansalleen tulevasta uudesta pelastuksen ajasta, silloin käy taas kutsu ja silloin Israel vastaa siihen, niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin vastarakastunut neitonen, niin kuin silloin ennen, Hoos. 2:16 - 17: ’Katso, minä suostuttelen hänet mukaani, vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin kun hän lähti Egyptistä.’

                      Nyt Jeesuksen kautta tuo profetia oli toteutumassa. Jeesus oli Johannes Kastajan kanssa aloittanut toimintansa Juudean autiomaassa, Jordanin joen raja-alueilta. Näillä main Jeesus ”suostutteli” kansaansa kääntymään, nöyrtymään Jumalan puoleen – vastaamaan Herransa kutsuun, niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin lapsen lailla. Jeesus julisti evankeliumia Jumalan valtakunnan tulosta ja hän sanoi, ettei sinne pääse kukaan muu kuin se, joka nöyrtyy ’tämän lapsen kaltaiseksi.’ Israel tulisi vastaamaan Messiaansa ja Jumalansa kutsuun, ’niin kuin nuoruutensa päivinä.’ Jeesus kutsui kansaansa seuraamaan häntä itseään lapsen ennakkoluulottomuudella, lapsen avoimuudella, lapsen luottamuksella, lapsen varmuudella, lapsen innolla, lapsen leikkimielisyydellä, lapsen tyylillä. Jeesus ylisti taivaan ja maan Herraa siitä, Matt. 11:25, että hän oli ’salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.’ Jeesus rohkaisi omaa pientä ja lapsenmielistä opetuslapsiporukkaansa sanomalla, Luuk. 12:32: ’älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.’

Minun pitää kai vielä painottaa, että taivasten valtakuntaan ei ole ikärajoja. Sinne pääse kaikenikäisiä vanhoja ja nuoria, mutta olennaista on, että siellä on vain ihmisiä, jotka ovat kääntyneet ja alentaneet itsensä lapsenkaltaisiksi. Tällaiset ihmiset rakastuvat Jeesukseen, he taipuvat hänen ”suostutteleviin” lupauksiinsa elämänsä kuivilla autiomailla, he vastaavat hänen kutsuun ’kuin nuoruutensa päivinä.’ Sydämestäni toivon, että itse säilyttäisin aina niin sanotun ”ensirakkauteni” Jeesukseen ja Jumalaan, niin että aina olisin avoin hänen ohjeilleen ja kutsulleen ja johdatukselleen, ’niin kuin nuoruuteni päivinä.’ Tiivistetysti voidaan sanoa, että taivasten valtakuntaan mennään lapsenmielisten johdolla – ja meitä johtaa siis meidän Hyvä Paimenemme.    

Mutta mietitään hetki, kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Tämä oli aihe, josta opetuslapset riitelivätkin ja väittelivät keskenään. Tästä samasta aiheesta riidellään vielä tänäkin päivänä aika paljon, koska niin moni haluaisi olla suurin. Jeesus oli aikaisemmin sanonut, Matt. 11:11, että ’yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.’ Eli näillä lapsenkaltaisilla taivasten valtakunnan jäsenillä on uskomattoman suuri arvo – heistä vähäisin on suurempi kuin profeettojen profeetta eli Johannes Kastaja. Toisaalta Jeesus sanoo aika jännästi, aika ristiriitaisen tuntuisesti, että näiden huippuarvollisten pyhien asemaan päästään vain ja ainoastaan alentamalla itsensä ja nöyrtymällä. Voidaan kysyä, että mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään? Miten joku voi alentaa itsensä maailman ja tulevan maailman suurimpien ihmisten tasolle? Meistä tulee siis sitä suurempia, mitä pienimmiksi nöyrrymme.

Meidän uskomme mukaan ja Jeesuksen mukaan me häneen uskovat pienokaiset olemme saaneet uskomattoman paljon. Me olemme kirkkauden perillisiä, Jumalan valtakunnan kansalaisia, Jumalan lapsia ja Jeesuksen opetuslapsia, niin me olemme tai meistä tulee suurempia kuin yhdestäkään Vt:n ajan profeetasta tai pyhimyksestä. Raamatun mukaan, Joh. 1:12, ’jokainen, joka otti hänet (eli Jeesuksen) vastaan sai oikeuden tulla Jumalan lapseksi.’ Samoin apostolit Paavali ja Pietari kirjoittavat, että me, jotka olemme kastettuja ja uskomme Kristukseen, niin siis me kristityt, olemme Pyhän Hengen temppeli, pyhä kuninkaallinen papisto, me olemme maailman valo, joka elää Kristuksen kanssa. Me olemme Paavalin sanojen mukaan, 2. Kor. 5:17, ’uusi luomus Kristuksessa.’ Me olemme jotain uutta ja jotain tulevaa, jotain jonka voitto on varmistunut Jeesuksen ylösnousemuksen myötä, me edustetaan uutta ihmisyyttä, koska meidät on yhdistetty uskon ja sakramentin kautta Kristukseen, Room. 5:12 – 21. Tämä aarre on meissä, mutta se on kätketty meihin heikkoihin ihmisiin, meihin saviruukkuihin. Kuitenkin Paavali julistaa, Room. 8:19, että ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten (eli meidän) ilmestymistä.’ Meidän identiteetti, se mitä me todella ollaan, on jotain aivan ihmeellistä ja aika salattua, saviruukkuihin kätkettyä, ja minä haastan jokaista kristittyä, ja itseäni joka päivä, elämään todeksi oman kristillisen identiteettinsä. Eräs kuuluista psykologi sanoi, että ’ihmisen on tultava siksi, mikä hän voi olla.’ Kysymys kuuluu: mitä me voidaan olla? Mikä on meidän kristittyjen kutsumus tässä maailmassa?

                      Mutta miksi Jeesus ottaa lapsen esikuvaksi? Miksi hän sanoo, että meidän tulee nöyrtyä ’tämän lapsen kaltaiseksi’. Miksi hän sanoo, että meidän tulee kääntyä ja tulla lasten kaltaisiksi? Tuossa kohtaa evankelista käyttää nöyrtyä verbiä (tapeinow), joka esiintyy aika usein Raamatussa. Sillä tarkoitetaan alentumista, madaltamista, asettumista arvoasteikossa alemmas. Jeesus sanoo, Matt. 23:12, että ’joka itsensä alentaa, se korotetaan.’ Tuota verbiä käytetään myös Jeesuksesta, kun sanotaan, että kirjoitusten ennustusten mukaan, Jes. 53:8; Ap. t. 8:33: ’kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän?’ Jeesus oli ja on Jumalan Poika ja kuitenkin hän, Mark. 10:45, ’ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.’ Tämä on Jumalan tie suuruuteen tässä maailmassa. Tie suurimmaksi kulkee alentumisen kautta, alentumisena kaikkien palvelijaksi ja orjaksi. Sitten Jeesus vaatii meitä kääntymään ja muuttumaan. Eli meidän pitäisi olla avoimia muutokselle, kääntymiselle ja sille tosiasialle, että meidän pitää tulla pienemmiksi tullaksemme todella suuriksi. Kyse on ristin tiestä. Paavali, joka oli apostoleista suurin ja merkittävin sanoi, 1. Kor. 4:13, että hän ja hänen apulaisensa ovat ’olleet tähän päivään saakka koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakka.’ Hän kirjoittaa, 1. Kor. 4:9, että ’Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi.’

                      Psykologit sanovat, että ihmisen ollessa pieni lapsi, hänen personansa ja identiteettinsä kasvaa ja kehittyy kovinta vauhtia. Pieni lapsi oppii lujaa vauhtia. Hän on avoin uusille asioille, hänellä ei ole eletyn elämän, vanhojen asioiden, voimakkaiden ennakkoluulojen ja erilaisten kokemusten painolastia. Varmasti tämän takia lapsenkaltaiset, sellaiset ihmiset, jotka ovat avuttomia ’niin kuin nuoruutensa päivinä’ ovat alttiita Jumalan kutsulle.

                      Kannustetaan toisiamme elämään todeksi se mitä me olemme Jumalan lapsina. Tom Wright, yksi aikamme suurimmista Jeesus-tutkijoista on sanonut, että ’se, mitä Jeesus oli Israelille, sitä seurakunta on kutsuttu olemaan maailmalle.’ Ylösnoussut Jeesus sanoi meille, Joh. 20:21: ’Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät’… ’ottakaa Pyhä Henki.’ Ei halveksita lapsenmielisten alhaisuutta, ei naureta pienille aluille. Käännytään, ja nöyrrytään itse lapsenkaltaisiksi, suhtaudutaan kutsuumme ja tehtäväämme lapsenkaltaisella innolla ja kiitollisuudella. Kristuksen esikuvan mukaisesti suuruuteen mennään nöyryyden ja pienuuden kautta. Aamen.

Oltiin eilen baanalla ravintola Rennossa. Kyse on siis siitä paljon huomiota herättäneestä Mikaelin srk’n papit baanalla -tempauksesta. Rennossa oli hienoa ja tunnelma oli rento. Mukana tempauksessa oli myös KRS:n opiskelijoita ja muita nuoria-aikuisia, taustalla musisoi komeasti ‘poppipappi’ Mikko Salmi.

Eilisestä blogista pitää sanoa, että.. innostuin ehkä sanomaan vähän liikaa vähän liian tiiviissä tilassa. Kyse on vaikeista asioista. Ensinnäkin Jeesuksen aikakauden juutalaisuus oli tosi moni-ilmeistä. Tuolloin oli erittäin monenlaisia käsityksiä miesten ja naisten välisistä suhteista. Esimerkiksi Vt:n apokryfeistä löytyy hienoja kuvauksia raamatullisista sankarinnoista kuten Ester ja Juudit. Mainittakoon vielä se hurskas ja voimakastahtoinen ‘äiti’, jolla oli seitsemän poikaa, jotka teloitettiin hänen silmiensä edessä heidän uskonsa ja Mooseksen lakien tähden. Kts. 2. Makk. 7. Loppuun asti tuo äiti kannusti poikiaan Herran tiellä. Sitten tietysti esim. Paavalin lähipiirissä, työtovereina oli monia naisia. Lukekaa vaikka nimiluettelo luvussa Room. 16. 

Tietysti tosiasia on se, että mies ja nainen ovat täysin tasa-arvoisia. Jeesuksen opetuksen ja toiminnan myötä tämän pitäisi olla aivan selvä.

Tämä tästä aiheesta.

Jees eli viittaus siihen toissapäiväiseen blogiini, joka käsitteli vähän noita tasa-arvo asioita. Lähdetään liikkeelle Jeesuksen ajoilta. Misnassa, joka saatiin kansien väliin n. vuonna 200 jKr., on kohta, Abot 1:5, jonka mukaan Yose b. Yohanan Jerusalemista sanoi (englanninkielinen käännös): ”And don’t talk too much with women.” He spoke of a man’s wife, all the more so is the rule to be applied to the wife of one’s fellow. In this regard did sages say, ‘’so long as a man talks too much with a moman, 1) he brings trouble on himself, 2) wastes time better spent on studying Torah, and 3) ends up an heir of Gehenna. Josefus, ensimmäiseltä vuosisadalta, sanoi, että ”nainen on joka suhteessa vähemmän arvoinen kuin mies”. Cont. Ap. 2:201. Joka tapauksessa Josefus kertoo essealaisten lahkolaisten naissuhteesta, Juut. Sota 2:121: .. mutta (he) kavahtavat naisten kevytmielisyyttä, sillä he ovat vakuuttuneita siitä, ettei yksikään näistä pysy uskollisena yhdelle miehelle.

Aika kovaa tekstiä. Toisaalta Paavalin mukaan mies on perheen pää, mutta toisaalta hänen mukaansa ‘on yhdentekevää oletko…. mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:28. Eli sukupuoliroolit eivät mene kuitenkaan sekaisin. Naiset olkoot naisia ja miehet miehiä. Sitten Jeesus, jonka puheet ja teot ovat varmasti suoraan vaikuttaneet siihen, miten alkuseurakunnassa toimittiin. Hänen sanomisistaan sanoisin, että jakeissa Matt. 5:28 - 29 ja 5:8 on sanottu jotain tosi keskeistä.

Kyse on siitä, että jos miehen sydän vietellään silmillä niin silloin, revi silmäsi irti ja heitä pois. Jos miehen sydän on liian heikko vastustamaan silmien kiusauksia, niin silloin on parempi peittää silmät täydellisesti. Tämä johtaa, heikon miehen kohdalla, siihen, että miehen ei kannata olla naisten, ainakaan kauniiden naisten, kanssa missään tekemisissä. He uhkaavat epäsuorasti hänen pyhyyttään. Jeesus kuitenkin rikkoi aika rajusti aikansa sääntöjä. Hän auttoi naisia, keskusteli heidän kanssaan, hänellä oli opetuslapsia, jotka olivat naisia ja lapsia, hän paransi ja auttoi naisia, nainen voiteli hänet hautaamistaan varten, naiset itkivät häntä ristin tiellä, ristin juurella, ja haudalla. Joukko naisia olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, Matt. 28, Luuk. 24, Joh. 20. Tämä aiheutti hämmennystä. Miespuoliset opetuslapset ja naiset ihmettelivät Jeesuksen käyttäytymistä, Joh. 4. Apostolit eivät uskoneet naisia, jotka juoksivat haudalta kertomaan historian suurinta ilouutista. He sanoivat, että naiset puhuivat omiaan, Luuk. 24.

Jeesus siis ei karttanut naisia, ja naiset selvästi rakastivat häntä. Jeesus teki vaikutuksen. Vastaus, tähän ongelmaan löytyy Jeesuksen sydämestä. Huonosydämisen ihmisen pitää välttää kaikkia mahdollisia asioita, jotka vetoavat huonolla tavalla hänen syntiseen sydämeensä, Mark. 7:20 - 21. Jeesuksen sydän oli puhdas, Matt. 5:8. Ja Jeesus oletti, että myös hänen seuraajiensa sydämet ovat puhtaat samalla lailla. Kts. Ap. t. 2:17 - 18, Joel. 3:1 - 5, Hes. 36:26 - 27.

Evankeliumin mukaan Jeesuksen sovitus korjaa Aadamin ja Eevan suhteen täydellisesti, ainakin lopulta. Varmasti tämän takia Jeesus vastusti niin voimakkaasti avioeroa, Mark. 10:5 - 9. Alussa kahdesta tuli yksi ja niin tulee olemaan myös lopussa, Gen. 2:24. Surullista, mutta totta: Suomessa tehdään kolmanneksi eniten avioeroja koko EU:ssa. Niitä tapahtuu myös niissä paremmissa piireissä.

Kannattaa katsoa, aika jännä video löytyy tästä.

Tänäänkin on hesarissa juttua orastavasta mies-asialiikkeestä, joka nousee feministivetoista tasa-arvotoimintaa vastaa. Hesarin Sunnuntai-sivuilla Fil. Toht. Seija Sihvola kirjoittaa otsikolla ‘koulu tarvitsee miesenergiaa’. Jouni Varangasta taas on juttu otsikolla ‘Nyt puhuu mies’. Aamen.  Hesarin mukaan ministeri Stefan Walinin mukaan ‘yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa…’ Kuulin jokin aika sitten, että Suomessa on noin 100 000 (!!!!) työ- tai opiskeluelämästä syrjäytynyttä nuorta! Suurin osa näistä taitaa olla nuoria miehiä! Poliitikkoja ei hiilosteta tarpeeksi ottamaan tätä asiaa esille.

Tasa-arvo keskustelussa pitäisi ottaa enemmän Raamattu huomioon. Minulle kristinusko on aikalailla liike, joka liittyy restauraatioon. Jeesus tutkimuksessa puhutaan restauraatioeskatolgiasta. Kyse on siitä, että se, mikä on hajannout voidaan korjata, eheyttää.. niin, että siitä tulee uusi, niin… sellainen kuin se oli todella kauan aikaa sitten, siis alussa. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle. Aadam ja Eeva sovittavat riitansa ja liittyvät yhteen, taivas ja maa lyövät kättä, luomakunta riemuitsee ihmisen ja Jumalan kanssa. Kaiken keskuksena ja ehtona on Kristuksen sovitustyö.

Alussa ei ollut sovinistejä tai femisitejä, oli vain Aadam ja Eeva, mies ja nainen - Jumalan kuva maan päällä. He eivät tunteneet häpeää, he loistivat Jumalan kirkkautta. Sitten tuli virhe, synti, häpeä, ja ensimmäinen avioriita, siitä kumpi oli syyllinen. Syyllisyyden, häpeän ja pelon seurauksena juostiin piiloon, ja suurin osa ihmisitä juoksee vieläkin niissä piiloissa löytämättä todellista rauhaa. Kyse on sellaisesta rauhasta, joka ei ole vain ’tulitauko’ tai sellainen rauha, joka perustuu ‘lähestymiskieltoon’, vaan kyse on raamatullisesta rauhasta, shalom.

Naiselle luetuissa kirjouksissa sanotaan, että ”..hän (mies) pitää sinua vallassaan.” 1. Moos. 3:16. Miksi miehen pitää näin tehdä? Mitä Jeesus tähän sanoi, tai sanoisi? Entä me, miehet, mitä me sanomme? Ja mitä sanovat naiset?

palataan asiaan huomenna.

Niin, tämä kirjoistusrupeama Jeesuksen johtajuusopeista on ollut verrattain pitkä, siinä on tähän mennessä IVosaa. Hienoa, jos tämäkin puoli otetaan huomioon, koska Jeesuksella on oikeesti tosi paljon annettavaa meille tässäkin asiassa. Varsinkin nyt kun kaikki johtajuuteen liittyvä on tosi muodikasta. 

Jeesus antoi seuraajilleen kunnolla vastuuta, kunnon valtuutuksen, kunnon voiman ja kunnon tehtävän. Monta kertaa ylihuolehtivat johtajat tappavat alaistensa innon antamalla heille alimitoitettuja tehtäviä. Pahasisuinen Daavid haluaa aina lyödä Goljatin. Toisaalta Jeesus antoi seuraajilleen niin suuren tehtävän, että he eivät selviä siitä ilman Jumalan apua (Joh. 20:21; Luuk. 22:29 - 30). Jeesus tiesi, että pari on yksilöä vahvempi, niinpä hän lähetti opetuslapsensa pareittain julistamaan sanomaa Jumalan valtakunnasta (Luuk. 10:1). Armeijassa sotilaat jaetaan taistelupareihin. Jeesuksen porukoissa parit oppivat varmasti paljon toisiltaan keskustellessaan kokemuksistaan ja seuraamalla ja tukemalla toistensa toimintaa. Tässä on kyse hyvästä vertaistuesta, jolle Jeesus loi luontevan mahdollisuuden. 

Jeesus ymmärsi levon, rukouksen ja hiljaisuuden merkityksen. Pelkkä into ja tarmo ei riitä, vaan välillä pitää hiljentyä ja pysähtyä. Evankeliumit kertovat monesti, että Jeesus halusi mennä opetuslastensa kanssa lepäämään, tai olemaan yksinäisyyteen. Kovan tohinan keskellä suuret ja tarkat päämäärät saattavat unohtua, ja tämän takia pysähtyminen on aina välillä paikallaan. Tämän lisäksi Jeesus järjesti niin sanottuja ”purkutilanteita”, jos opetuslapset olivat epäonnistuneet jossain tehtävässä (Matt. 17:19 - 21), tai jos he vaihtoehtoisesti olivat onnistuneet tehtävissään (Luuk. 10:17 - 20). Puolustusvoimissa tällaiset purut ovat erittäin suosittuja ja oppimisen kannalta tosi hyödyllisiä.

Nyt on uudet taustat. Olen kirjoitellut viime aikoina tosi vähän blogiin, jos sitä enää voi blogiksi kutsua. Syitä on monia. Ensiksikin on ollut aika kiireistä työpaikan vaihdoksen myötä. Toisaalta juttua on aina, mutta ei tämä maailma juttuja loputtomasti kaipaa.

Sain juuri päätökseen Richard A. Horsleyn ja John S. Hansonin kirjan nimeltään Bandits, Prophets, and Messiahs - Popular Movements at the Time of Jesus. Tosi hyvä ja lukijaystävällinen teos. Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Jeesuksen ajan sosiaali- ja kulttuurihistoriasta. Horsleyn ensisijaisina lähteinä ovat lähinnä Josefuksen teokset: juutalaissota ja juutalaisten historia. Mielenkiintoista oli se, että Horsleyn mukaan kansan keskuudesta nousevat wanna-be-messiaat vetosivat aina köyhän kansan eli enemmistön toiveisiin. Juudassa oli vuosina 6jKr. - 66jKr. roomalaisia maaherroja, jotka johtivat provinssia. Kuuluisin hallituskausi oli Pilatuksella vuosina 26 - 36. Aluetta, tai itse asiassa koko silloista Israelia eli Juudaa, Pereaa ja Galileaa, rasitti tupla verotus. Piti maksaa verot Roomalle ja juutalaiselle papistolle, joka vastasi temppelipalveluksesta, uhreista jne. Tämä oli kova taakka köyhille, ja osittainen syy sille, miksi maantierosvot (bandits) olivat usein jopa kansan suosiossa, koska kansan köyhät näkivät, että heidän toiminnallaan oli jonkinlainen moraalinen oikeutus. Oli oikein varastaa rikkailta roomalaisilta ja jopa rikkailta juutalaisilta, koska tavallista kansaa alistettiin epäoikeudenmukaisella verotuksella niin raskaasti.

Horsleyn mukaan Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut kaksi ryöväriä olivat juuri tällaisia maantierosvoja (bandits), jotka saivat tiukan tuomion sekä roomalaisilta, että juutalaisilta johtomiehiltä, varsinkin temppelipapistolta.

Eipä muuta. Osallistuin eilen yhteen tosi jännään Åbo Akademissa järjestettyyn tilaisuuteen, nimittäin videokonferenssiin kanadalaisen huippututkija Craig A. Evansin kanssa. ÅA:n Jeesus-ryhmä keskusteli Evansin kanssa tuhlaajapoika-kertomuksesta! Oli tosi mielenkiintoista kuunneltavaa. Konferenssi löytyy ehkä kohta näiltä nettisivuilta.